torstai 26. heinäkuuta 2012

sua ootan ja melkeinpä palvon, yöni valvon aatellen: tuu mun vaimoksein


Tähän postauksee tuli aika sikenää kuvii, mut tuskin se haittaa. Olin siis tossa riparil isosena ekaa kertaa! Hitsi et ne kaikki pikkuset oli ihanii! Itku tuli useemman kerran ku en olis halun viel päästää niit lähtee kotii sielt.. Mutta siis joo, oli varmaaan parempi ripari ku oma. Isosporukka oli täydellinen, ei ollu ketää sellast kuka olis syrjäs vaa angstaas (eikä ollu pikkusissakaa sellast). Voisin kirjottaa tähän kaiken mitä siel tapahtu ja tehtii mut en jaksa, tuli naurettuu, itkettyy, huudettuu ja muuta vastaavaaa aineki 50 vuoden eestä!
Sunnuntain olis sit eessä pienten konfirmaatio ja tänää sit pääsee alotteleee meripäivät!

Ristarin Batman kiittää kaikkii leiril olleit!♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti